Travellerspointin Travel Blogit

Aavikkoseikkailu vol.2

6 paivaa Gobin autiomaassa

semi-overcast 5 °C

Ni hao!
Terkkuja Pekingista. Saavuttiin tanne muutama tunti sitten, mutta koska olen taas jaljessa taman blogin kanssa, niin palataan viela Mongoliaan aavikolle. Petteri imuttelee tossa viereisella koneella valokuvia Flickriin. Kaykaa katsomassa: http://www.flickr.com/photos/23524055@N08/sets/72157616204365003/show/
Kuvatekstit saa nakyviin ylareunan show infosta.

Paiva 3.

Lahdettiin aamulla heti aamupalan (ihan syotavia "pannareita) jalkeen ratsastamaan kameleilla. Me tykattiin kylla kovastikkin kameleilla ratsastamisesta, mutta meidan herkat ahterit ei. Ja kurja, ettei saatu revitella kunnolla.

Iltapaivalla saavuttiin taas seuraavaan yopaikkaan, lahelle upeita hiekkadyyneja. Lahdettiin samantien dyynien valloitukseen. Paatettiin (tai no Petteri paatti miunkin puolesta) kiiveta ylos asti yhdesta jyrkimmista kohdista, mika osoittautui lahes mahdottomaksi tehtavaksi. Hiekka valui koko ajan alaspain vieden meita mukanaan. Ponnistelu sai Petterin lupailemaan niin rookin polton kuin roskaruuan syomisen lopettamista. (Kumpikaan ei tosin ole viela toteutunut.) Mutta kun lopulta raahauduimme viimeisilla voimillamme nelonkontin dyynin huipulle, aukesi toisella puolella upea nakoala, kuin toinen maailma. Tulipa voittaja olo! Maattiin hiekalla ja kuunneltiin dyynien "laulua".
Alaspain tulo olikin sitten huomattavasti helpompaa ja hauskempaa; juostiin, hypittiin, kierittiin ja Petteri heitti muutaman voltinkin.

Tanaan naimme (edellisten paivien bongausten lisaksi)...
...kolme gasellia, jotka kuskimme haastoi juoksukilpailuun pakumme kanssa. Meidan saavuttamamme 60 km/h kuoppaisella aavikolla ei riittanyt voittoon.
...vuorikauriita.
...Kamelin sylkevan Petterin paalle. (Mitas meni hairitsemaan!)
...Petterin hyppaavan voltilla piikkipuskaan.
...Marsun nakoisia lylleroita ryntailemassa koloihinsa.
...Karsivia ilmeita, kun isantaperhe tarjosi meille "karkkeja", jotka maistuivat pilaantuneelle vuohenmaidolle. Oksettavinta ikina!
...taas hiekkamyrsky (onneksi jurtasta kasin).
...keltaista ja oranssia tasaista hiekka-aavikkoa, punertavan savyisia loivia kukkuloita ja mustan hiekan varittamia dyyneja, lumirinteisia kalliovuoria seka niin uskomattoman valkoisena auringossa hohtavat hiekkadyynit, etta kaukaa luulimme niita lumisiksi.

Lisaksi kuulimme...
...kuinka emanta jodlasi aamulypsylla.
...kuinka matkamusiikkimme vaihtui jenkkikantrista mongolialaiseen iskelmamusiikkiin.
...vaikuttavia dyynien aania.
...mongolialaista mongerrusta, josta on mahdotonta edes erottaa sanoja.

Paiva 4.

Aamulla lahdimme ajamaan kohti jaalaaksoa. Kyseinen laakso oli todella vaikuttava: Jyrkat kalliot sulkivat valiinsa syvan kapean kanjonin, jonka pohjaa peitti paksu kirkas jaakerros. Liukasteltiin mutkittelevaa kanjonia pitkin, kunnes lopulta jaa kavi liian sulaksi ja upottiin nilkkoja myoten sohjoon. Talla kertaa paluumatka oli haastavampi, koska jouduttiin liukastelemaan ylamakeen.
Kavimme myos toisessa pienemmassa jaalaaksossa, jonka paassa oli hieno jaatynyt vesiputous.

Illalla saavuimme kylaan, jossa yovyimme sahkoistetyssa (!) jurtassa. Illanvietoksi vedettiin kannit halvalla mongolialaisella vodkalla. Kun hollantilaiset tytot menivat nukkumaan, me lahdettiin etsimaan kylan karaokebaaria, josta oltiin kuultu huhua. Paastiin noin 15 metria jurtalta kohti muutamaa kaukana haamottavaa valopilkkua, kunnes tajuttiin ettei ikina tultaisi laytamaan takaisin jurtalle pilkkopimeassa pienen taskuledin avulla. Jai siis mongolialainen karaoke laulamatta.

Tanaan naimme...
...ensimmaisen kunnon kylan sitten UB:sta (eli Ulaan Baatarista) lahdon.
...supermarketti, jonka valikoimat rajoittuivat hyvin pitkalle karkkiin, kekseihin, kuivahedelmiin ja votukkaan.
...upeita jylhia kallioita ja todella kirkas puro, josta juotiin.
...hienoja jaamuodostumia.
...liukastelua ja nelinkontin hapuilua jaalla.
...Petteri haviamassa kerta toisensa jalkeen hollantilaisessa juomapelissa.
...vodkapullon korkki suljettuna avaamisen jalkeen.
...kaksi nalkaisinta koiranpentua ikina vetamassa meidan evasleipia.
...ensimmainen suihku sitten UB:n. Tosin se oli ulkona pakkasessa, joten paatettiin pysya likaisina.

Paiva 5.

Raahauduttiin aamulla (edelleen pienessa hiprakassa) pakuumme. Tanaan oli luvassa 10 tunnin ajomatka, koska hollantilaiset cityhiiret halusivat paasta paivan suunniteltua aikaisemmin takaisin UB:hen.

Pysahdyttiin matkalla lounaalle pieneen kylaan. Ostin melkein kokonaisen euron arvoisen ison ja maukkaan nuudelikeiton ja lamminta vuohenmaitoa. Petteri melkein yhta halvan jattilautasellisen tuttua nuudelipataa. Lounas aiheutti minulle vatsanvaanteita ja pahoinvointia. Mietin olikohan kokilla hygieniapassi suorittamatta.

Illansuussa kaveltiin katsomaan kaunista auringonlaskua ja hassuja kivimuodostelmia majapaikkamme lahistolla, jonka jalkeen vietettiin iltaa jutustellen toisen reissuryhman kanssa.

Tanaan nahtiin...
...lunta ja kameleita. Melko absurdi yhdistelma.
...nopeita ja ylisuojelevaisia vahtikoiria jahtaamassa autoamme.
...todella paljon vuohia ja lampaita ryntailemassa auton tielta ja auton tielle.
...kaksi muuta suomalaista.
...herttaisin mummeli sitten mumeskin.
...minut juoksemassa pakoon leivanahneita vuohiystaviani.
...jattilaisvuohenpaskan nakoisia kivimuodostelmia. Alkaakohan sita tulla aavikkohulluksi, kun kaikki nayttaa ja maistuu vuohiselle?
...pari aavikkokettua.
...iso lauma gaselleja.
...ensimmainen oikea tie sitten UB:n. Tosin ajettiin jostain syysta sen vierella.
...lisaa vuorikauriita.
...minun esittavan mongolialaista iskelmaa vuohiaiheisilla sanoituksilla.
...parin kymmenen sentin repeama housunpersuksissani. (Eika tietenkaan toisia housuja mukana aavikolla!)
...edelleen lisaa uusia upeita maisemia.
...krapulainen Petteri taistelemassa nuudelilounaansa kanssa.

Paiva 6.

Yritettiin lahtea kohti UB:ta heti aikaisin aamulla, mutta pakumme oli viimein saanut raakista tarpeekseen ja kieltaytyi starttaamasta. Liki parin tunnin epamaaraisen fiksilun ja hitsailun (!) jalkeen paastiin matkaan mongolialaisen iskelmakasetin saestyksella.

Viimeisella ajopatkallamme nahtiin...
...minun kauhistunut ilme, kun Petteri tunnusti ettei ole vaihtanut vaatteitaan kertaakaan menneiden kuuden paivan aikana.
...mies paimentamassa vuohi-lammaslaumaansa moottoripyoralla.
...kaupunki: roskia, autoja, ransistyneita rakennuksia, asfaltoituja teita...

Takaisin sivistykseen palaaminen oli toisaalta mukavaa (vihdoinkin suihkuun!), mutta toisaalta olisimme mielellamme viettanyt viela muutaman paivan kaiken taman halinan ulkopuolella.
Parasta retkessamme minusta olikin juuri koskematon kaunis luonto ja ihmisten ihailtavan yksinkertainen elama seka kaikki kivat elukat ymparilla.

Petteri oli takaisintulosta iloinen saadessaan paivalliseksi jotain ilman vuohen lihaa tai maitoa. Mina puolestani jopa nautin yksinkertaisesta rasvaisesta lempimausteellani suolalla maustetusta, mauttomasta ja vuohisesta paimentolaisruoasta.

Ensimmainen iltamme kaupungissa kuluikin ravintolassa ja alkoholia baarissa ja hostellilla maistellen.

Lähettäjä eliteri 2:02 Arkistoitu paikkaan Mongolia Kommentteja (2)

Aavikkoseikkailu

6 päivää Gobin autiomaassa

sunny -3 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

Lähdettiin viime torstaina aavikkoseikkaululle ja palattiin eilen takaisin Ulaan Baatariin. Tässä hieman tarinoita autiomaasta...

Päivä 1.
Lähdettiin aamulla kohti Gobia harmaalla "neuvostopakulla". Meitä oli kyydissä miun ja Petterin lisäksi kolme hollantilaista tyttöä, mekaanikko (kuulemma kaiken varalta) ja kuski. Kuskimme oli paikallinen nuorimies nimeltä Baira alias kotivatanen, Teuvo aavikkoteiden kuningas. Lisänimensä Baira ansaitsi samantien, kun poistuimme kaupunkialueelta; Tie, eli renkaanjäljet kuivalla arolla, oli erittäin kuoppainen ja mutkainen, mutta painettiin siitä huolimatta jopa 70 km/h ja ylitettiimpä jopa pari vesiestettäkin.

Pysähdyttiin matkalla lounastamaan jurtalle, joka on siis perinteinen paimentolaisasunto (pyöreä villoilla ja nahoilla vuorattu teltta, jossa reunoilla sängyt ym. ja keskellä kamina, vessa kauempana aavikolla). Siemailtiin lämmintä vuohenmaitoa, sillä aikaa kun nuudelipata valmistui. Saimme lautaselle ison läjän itse tehtyjä nuudeleita, lihaa ja jopa porkkanaa ja sipulia (vaikka paimentolaiset yleensä suhtautuu vihanneksiin hyvin epäilevästi) maustettuna kahdella kourallisella suolaa ja reilulla öljymäärällä. Erittäin maukasta, vaikka saimmekin katsella hiukan kauhulla "kokkimme" tummia kynnenalusia ja kuinka hän noukki likaiselle lattialle tippuneet lihat muina miehinä takaisin pataan.

Illalla saavuimme yöpaikalle, joka oli paikallisen perheen varajurtta. Jurtta oli erittäin lämmin ja mukava, kun kaminassa paloi kuivatettu vuohen paska. Tilan nuori emäntä kokkasi meille nuudelipataa (edelleen yhtä maukasta kuin lounaalla). Tarjosimme perheelle salmiakkia, joka sai lapset irvistelemään ja perheen pikkutytön jopa sylkemään lavuaariin. Petteri tarjosi myös vodkaa, jota kukaan ei sylkenyt lavuaariin. Kului noin varttitunti ja pullo oli tyhjä! Sanotaan, että suomalaiset ovat kovia juomaan ja venäläiset persoja vodkalle, mutta kyllä mongolialaiset kilpailee ihan omassa sarjassaan.

Yhteenvetona ensimmäisestä päivästä:
Nähtiin...
...kuinka paku lentää ja melkeimpä valoa tunnelin päässä, kun kotivatasemme pisti menemään.
...paljon lampaita ja vuohia.
...villihevosia ja lehmiä. Manittakoon, että kaikki eläimet täällä (myös useat ihmiset) ovat pienempiä, pönäkämpiä ja karvaisia versioita länsimaalaisista sukulaisistaan.
...joku todella iso kotka (?) tienvierustalla sekä pienempiä haukkoja ja muita lintuja.
...hamsterin näköisiä pieniä vipeltäjiä painelemassa koloihinsa pakoon.
...hassun näköisiä karvaisia kameleita.
...pieniä hiekkatrombeja.
...erittäin alkeellisia huusseja (reikä maassa ja seinät kaatuu päälle).
...uskomattoman söpöjä ihmislapsia ja vuohivauvoja.
...ehkä upein tähtitaivas ikinä.
...vitusti hiekkaa ja harvalteen kuivaa ruskeeta heinä, eikä mitään muuta vihreetä, kuin miun huppari. (Millä nuo kaikki elukat elää!?).
...kukkuloita ja kallioita nousemassa yhtäkkiä muuten tasaisesta maastosta.
...vodkapullon tyhjennysennätys.
...Mongolialaista saippuasarjaa, koska jopa täällä keskellä ei mitään näkyy töllö. (Tosin vain rätisevänä musta-valkoisena.)

Päivä 2.
Aamulla heräsin uskomattomaan kylmyyteen. Yöllä täällä tulee todella kylmä ja tuuli on jäätävää (myös päivällä), eikä ketään huvittanut valvoa yötä mättämässä kaminaan lisää paskaa aina tarvittaessa. Ratkaisin ongelman varastamalla Petteriltä ylimääräisen peiton ja nukahdin uudelleen.

Aamupalaksi saatiin kovia ja mauttomia keksimäisiä juttuja ja paikallista teetä, joka maistuu hiukan suolaiseksi maustetulta vedeltä. Minä kävin ratsastamassa perheen ponilla ja Petteri moikkaamassa lähistöllä hengailevaa kamelilaumaa. Ruokittiin myös vuohivauvoja, joiden erikoisherkkua olivat Petterin kengännauhat ja minun takin remmi. Puolen päivän aikaan lähdettiin jatkamaan matkaan syvemmälle erämaahan ja kohti seuraavaa yöpaikkaa.

Matkalla pysähdyimme pieneen kylään. Ensin kävimme kaupassa, josta kuski ja Petteri löysi lisää vodkaa ja sitten menimme paikalliselle moottoripyöräpajalle tervehtimään kuskimme kavereita. Petteri ja muut paikalla parveilevat miehet (kuskimme onneksi vain huikan) alkoivat samantien ottaa vodkaa. Kolme vodkapulloa tyhjeni alle puolessa tunnissa, vaikka kylän miehet taisivat olla jo valmiiksi hyvässä maistissa. Täällä näyttää olevan tapana, että kun vodkapullo kerran avataan, niin ei sitä enää suljeta vaan juodaan samantien tyhjäksi. Toki naisillekin tarjottiin, mutta kukaan meistä ei uskaltanut lähteä mukaan vetämään tarjolla olevia desin shotteja. Yksi joukon herrasmiehistä rakastui itseään puoli metriä pidempään hollantilaistyttöön ja Petteri päätyi ajamaan jarrutonta mootoripyörää.
Jatkettiin matkaan, kun pullot oli tyhjennetty sekä kädenpuristukset ja "baibait" vaihdettu.

Illemmalla saavuttiin lopulta upeiden punaisten kallioiden reunustamaan leiriin. Pihalla oli kymmeniä vuohia ja lampaita, kissa, koira, kolme söpöä ja ujoa pikkutyttöä vanhempineen sekä lautasantenni. Käveltiin Petterin kanssa kallioille seikkailemaan ja katsomaan auringonlaskua. Yksi vuohivauvoista seurasi meitä pitkään, kunnes väsyi ja alkoi itkemään. Kun tulimme takaisin reissultamme, se seisoi edelleen uupuneena odottamassa meitä. Minä kannoin sen sylissäni takaisin kotiin ja mietin kuinka paljolla perhe myisi kyseisen söpöliinin minulle.

Jurtalle palatessamme oli ruoka valmista ja perheen kamelit saapuneet pihaan yöksi. Käytiin silittämässä valtavia kameleita ja syötiin paljon rasvaista ja hyvää riisi-lihapataa sekä lahjottiin perheen lapsia tällä kertaa paikallisilla herkuilla salmiakin sijaan.

Tänään nähtiin...
...Paljon kameleita (ja muita jo eilen bongattuja) läheltä ja kaukaa.
...ruskeaa karkeaa hiekkaa, vaaleaa hienompaa hiekkaa, mustaa hiekkaa ja maata mustanaan lampaanpapanoita.
...uusi vodkan juontiennätys.
...Petteri pakumme ratissa.
...Pieni hiekkamysky (jolloin ei totta puhuen nähnyt juuri mitään).
...maisemia, jotka eivät kuulu tälle planeetalle.
...hienoja kangastuksia.
...kuinka jarruton moottoripyörä pysäytetään kahden miehen voimin.

Jatkan lisää heti kun ehdin, nyt täytyy poistua.

Lähettäjä eliteri 5:35 Arkistoitu paikkaan Mongolia Kommentteja (1)

Ulaanbaatarin vilskettä

...ja ai ihanaa aavikolle rauhoittumaan.

sunny -5 °C

Mongolian raja. 24.03.09, klo.18.26.
Saavuttiin puolen päivän aikaan Venäjän raja-asemalle. Hyvin pian meille kävi selväksi, ettei Venäjän rajan ylittäminen Mongoliaan tulisi olemaan mikään nopea toimitus. Näyteltiin ja täyteltiin yhtä sun toista lappua, mutta suurin osa ajasta vain odoteltiin. Onneksi saatiin käydä ulkona käppäilemässä ja meillä oli myös mukavaa seuraa muista matkailijoista. Nauskissa, Venäjän puoleisessa rajakylässä oli villin lännen tunnelmaa; yksinäinen junarata halkoi karua kumpuilevaa aromaisemaa. Mongolian puolella (jonne juuri siirryimme 6 tunnin Venäjän rajaselvitysten jälkeen suorittamaan Mongolian rajaselvityksiä) oli jo hämärää, mutta huomasimme heti erottuvamme täällä jo selkeästi massasta. Ei sinäänsä mikään yllätys. Huomasimme myös iloksemme kuinka paljon ystävällisemmiksi ja avoimemmiksi ihmiset kävivät. Ja voi kateus, kuinka kauniita mongoolinaiset ovat. Harmi etteivät miehet puolestaan oikein säväytä, koska nuo mongoolilapset ovat uskomattoman söpöjä.

Illalla sain vielä pahoinvointikohtauksen ja oksensin. Olinkin jo ehtinyt ihmetellä missä ainaiset matkustusmahavaivani viipyivät. Petteri on puolestaan saanut vaihdossa minun flunssani, vaikka kovasti onkin desinfioinut kurkkuaan vodkalla pitkin matkaa.

Aamulla neuvostoliittolaisen painonnostajan näköinen naiskondyktöörimme herätti meidät hyvin aikaisin. Saavuimme Ulaan Baatariin. Jännää!
Vietimme päivän keskustassa haahuillen: Syötiin ihanassa paikallisessa ravintolassa hyvää, halpaa ja rasvaista paikallista ruokaa. Minä ostin pikkupojalta kosteuspyyhkeitä ylihintaan ja käytiin katsastamassa "Black Market", tori jolla myytiin lähes kaikkea mahdollista, erittäin halvalla. Oli jonoittain kojuja; joissain riveissä myytiin kenkiä tai vöitä, toisissa riveissä työkaluja ja varaosia (tässä kohti Petteri innostui) ja vielä oli riveittäin kankaita, huonekaluja - kaikkea mitä ikinä voisi keksiä tarvita.
Käytiin myös ostamassa hullusti ruokaa ja nostamassa tukuittain (melko arvotonta) mongolian valuuttaa tulevalle aavikkokierroksellemme. Huomenna aamulla lähdetään nimitäin Gobin autiomaahan viikoksi. Siis keskelle ei mitään tutustumaan oikeaan Mongolialaiseen elämään ja upeaan luontoon. Vähän ällöttää näin etukäteen viikko ilman suihkua ja paimentolaisvessat, mutta täytyy sopeutua.

Tämän päivän kielituntinne: Tuslaarai = apua...muuta en vielä ole mongoliaksi oppinut.

Lähettäjä eliteri 6:31 Arkistoitu paikkaan Mongolia Kommentteja (2)

Mongolia

...ai ihana Mongolia vihdoin!

sunny 0 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

Petterin yhteenveto Venäjästä:

Noniin...nyt kun alkaa kaikki kotisuomen asiat pikkuhiljaa poistumaan mielestä ja venäjäkin vihdoin jäi taaksemme, niin haluaisin sanoa pari sanaa kyseisestä maasta näin suomalaisen perus-pena matkaajan silmin. Matkakohteena Venäjä ei niin kovin eksoottinen ole ja välillä tuntui, että ihmiset on aika lailla tylyjä ainakin ulkomaalaisia kohtaan. Kuitenkin kun jaksoi yrittää jollain tapaa niiden kanssa kommunikoida, niin todella ystävällistäkin porukkaa löytyi. Tosin en ole ikinä tavannut vittumaisimpia ihmisiä, kun mitä olivat juna-asemien lipunmyyjät. Yksi nainen jopa hääti minut pois lippuluukulta, kun yritin ostaa lippua Ulanbatariin. Sain kuitenkin onneksi liput ostettua toiselta luukulta.

Seuraavassa terveiset nupille: Eilen junan hytissä tapasimme oikein mukavan Espanjalais pariskunnan, joiden kanssa puhuimme hieman Suomen sotahistoriastakin ja sanoimme, että Suomalaisilla on hieman ennakkoluuloja Venäjää kohtaan ja kaikki ei hirveesti venäläisistä tykkää. Talvisotakin tuli puheeksi ja espanjalainen oikein hyvä sälli sanoi jopa, että hänellä on tietokoneella hyvä dokumentti Talvisodasta. No myöhemmin hyttiimme tuli myös venäläinen nuori mies joka puhui englantia ja oli vasta äskettäin suorittanut kahden vuoden pakollisen asepalveluksensa. Armeijakin tuli puheeksi näin miesten kesken ja kaveri puhui vähän Tsetseniasta ja oli vahvasti sitä mieltä, että sen on niiden alueita. Ja sitten Espanjalainen kaveri innostui, ja kaivoi läppärin esiin ja pisti talvisota dokkarin pyörimään. Katsoimme ryssän kanssa toisiamme hieman hermostuneena. Katsoimme kuitenkin kyseistä dokkaria, jossa kuvaan tuli tankki. Totesin sen olevan Venäläinen tankki, mistä venäläinen poika tuntui olevan täysin eri mieltä. Seuraavassa kohtauksessa suomalais mies heitti Molotovcocktailin tankkiin joka syttyi umpiliekkeihin. Venäläinen nuori mies alkoi heti hieman epäselvällä englannilla selittää, että se oli joku niiden juttu. Jaahas! Onneksi Espanjalainen vaihtoi samantien dokkariin, joka kertoi Mongolialaisesta kulttuurista. Sotajutut loppui
sitten onneksi siihen ja puheenaihe vaihtui hyvin nopeasti takaisin Nightwishiin.
Suosittelemma ehdottamasti nupille matkaa venäjälle!

Parasta venäjällä oli halvan votukan lisäksi ehdottomasti koiravaljakko ajelu. Vaikka hieman petyin, kun koirat eivät olleet Siperian huskeja, vaikka niin aluksi luultiin. Mutta kovaa ne silti kipittivät. Ajattelinkin nyt, kun pitää alkaa
sit kotisuomessa taas uutta työpaikkaa miettimaan, niin perustaa koiravaljakko taksin. Mikä olisikaan coolimpaa kun tulla baarista kotiin koiravaljakolla tylsän autoilun sijaan. Pepille ja Liinalle siis terkkuja, että tarvisin siihen viisi kappaletta Dopermannin ja Espanjalaisen katupiskin risteytystä. Ja Liinalle tiedoksi, että lähetettiin sulle Moskovasta
muutama venäläinen vesikauhunen katurakki. Et sit ihmettele, kun saapuvat postissa.

Lähettäjä eliteri 21:26 Arkistoitu paikkaan Russia Kommentteja (2)

Suomesta talvea pakoon Siperiaan

- Nerokasta!

sunny -15 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

Taas junan punkassa hikoilemassa.

Lähdettiin 40 tunnin maratonjunamatkalle Omskista Irkutskiin. Ihan aluksi saatiin selville mita tarvitaan lakanoiden vuokraamiseksi kahdelle suomalaiselle: Ainakin 15 innoissaan kikattelevaa lasta tulkkaamaan. Tosin lasten sanavarasto rajoittui sanoihin money ja seventyfive.

Mina olen vilustunut Siperiassa olon kunniaksi ja täten horppinyt koko junamatkan (tultu jo 9 tuntia tähän mennessä) Finrexiniä. Petteri on puolestaan vetanyt vodkaa, niin ikään Siperiassa olon kunniaksi. Maisema on muuttunut valtaviksi soiksi ja asutus harventunut. Ihmisten naamat ovat muuttuneet tummemmiksi ja piirteet "aasialaisemmiksi". Monet kansat ovatkin täällä mongolisukuisia.
Ollaan tällä junamatkalla saatu useita uusia ystäviä: Ihana mummo a.k.a. mumski eli mumeski on viihdyttänyt, hämmentänyt ja naurattanut meitä jutuillaan, joista ei ymmärretä sanaakaan. Mumski myös kehui likivalmiita uusia punaisia lapasiani, minkä otan todella suurena kohteliaisuutena. Siperialainen mummo jos kuka ymmärtää lapasten neulomisen päälle! Petterin uudet ystävät nimitin fanilaumaksi, koska kyseinen humaltunut miesporukka seurasi Petteriä kerta toisensa jälkeen tupakalle ja yritti epätoivoisesti tehdä tuttavuutta.

Toinen päivä junassa. Päivän kohokohtia:
- Neuloin lapaseni valmiiksi. Mumeski kehui niitten olevan kuin tehtaalta.
- Vaunuumme tuli jäätelön myyjä. Mumeski innostui ja osti jätskipuikon.
- Ostettiin leipä Krasnoyarskin asemalta. Se oli kohtalaisen hyvää.
- Mumeski kertoi, kuinka Petterin yläpuolella nukkuva poika oli yöllä tippunut sängystä. Saatiin kaikki hyvät naurut. (Poika ei siis ollut satuttanut itseään, vaan nauroi mukana.)
- Överilihaksikas nuori mies käveli ohitsemme ja sai mumeskin innostumaan jälleen. Itseeni tuo sortseihin ja lyhyeen, mutta leveään kasarityyliseen salipaitaan pukeutunut hormoniheikki ei tehnyt vaikutusta.

Yskimisestä, kurkkukivusta sekä edellämainittujen seikkojen aiheuttamista katkonaisista yöunistani huolimatta olen hyvällä tuulella. Tunnen saaneeni itseni riuhtaistua irti oravanpyörästä, kiireestä ja paineista, ainakin väliaikaiseksi. Ja mikäpä sen parempaa, kuin matkata maailmalla oman rakkaan kanssa.

Illalla nautiskeltiin hiukan Sangriaa. Innostuimpa jopa puhumaan Venäjää ja esittämään pilkkimistä sekä koiravaljakkoajelua pantomiiminä.

Aamulla liian aikaisin saavuttiin liian kylmään Irkutskiin. (Jätettiin haikeat hyvästit myös rakkaalle mumeskille.) Pureva pakkanen ehti jäädyttää etenkin Petteri "lähdin Siperiaan ilman pitkiä kalsareita" Särkän, kunnes läydettiin todella kiva hostelli.
Irkutsk on toisaalta hyvin keskieurooppalaisen oloinen ja näköinen kaupunki, mutta siellä täällä voi nähdä sööttejä, vanhoja koristeellisia puutaloja. Ihmismassa on näöltään yhä aasialaisempaa ja sen verran siperian karaistamaa, että monet kävelivät meitä vastaan hameissa, ilman hanskoja ja jopa paljain päin. Itse en olisi voinut kuvitellakkaan keventäväni yhtään vaatekerroksiani, vaikka aurinko taas päivällä lämmittikin huomattavasti.
Ostin torilta toffeeta, joka maistui ihan mullalle ja hiekalle. Syljeskelin hirvityksen ulos. Myöhemmin hostellin tyttö kertoi minulle, että kyseessä on pihkasta tehty purkka, paikallinen erikoisuus. Säästän loput tuliaisiksi teille.

Seuraavana päivänä käytiin vielä Livsyankassa, Baikalin rannalla. Se oli sellanen ärsyttävä uusrikkaiden ryssien leikkikenttä. Jotain hyvää kuitenkin: Petteri söi erittäin hyvää savukalaa, Baikalin erikoisuutta, ja jäällä käppäily oli jo sinäänsä hieno kokemus, hiukan pelottava jopa. Baikalin vesi on huippukirkasta, näkyvyys huikeat 40 metriä! Oli aika hullun näköstä, ku näky jään läpi pelottavan syvälle. Käytiin myös koiravaljakkoajelulla, joka sai etenkin Petterin naaman loistamaan innostuksesta. Petteri taisi juoksuttaa koirat ihan loppuun, kun minun vuorolla kyyti ei ollut ihan niin hurjaa, kuin olisin toivonut.

Nyt ollaan kuitenki tultu siihen tulokseen, että Venäjä saa riittää. Illalla lähdetään Mongoliaan. Tämä päivä menee tyhjän toimittamisessa. Ehkäpä miä saan vihdoin aikaseksi hiukan lepäillä, kun vieläkin olen kipeänä.

Täällä Alina ja Pyotr, Siperia.

Lähettäjä eliteri 13:34 Arkistoitu paikkaan Russia Kommentteja (2)

(Merkinnät 26 - 30, kokonaismäärä 34 ) « Sivu 1 2 3 4 5 [6] 7 »