Travellerspointin Travel Blogit

Shaolin shadowboxing and the Terracotta Warriors

Kiinan pakolliset nähtävyydet osa 2.

sunny 23 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

Shaolinin temppeli,
kung fun syntypaikka asukkainaan maailman ninjoimmat munkit.
(by Petteri)

Hyppasimme aikaisin aamulla bussiin kohti Dengfengia ja Shaolinin temppelialuetta. Perillä (lähes koko matkan kestaneen kiinan kielisen turistiselostuksen jälkeen) maksoimme ylihintaisen sisäänpääsyn alueelle.
Mutta missä kaikki ninjailevat munkit! Missä puissa hyppivät kung fu-mestarit? Kun totesimme erittäin pettyneinä, ettei niitä ole, lähdimme kapuamaan viereiselle yli 1400 metriä korkealle vuorelle. Uuvuttavan rappumaratonin jälkeen menimme ihomme polttaneina kyselemään missä eräs hautamuistomerkkimetsä sijaitsee. Siinä sitten selvisi samalla ettei kyseinen temppeli ollutkaan Shaolin. Voi helvetti!
Otettiin samantien ylihintainen pimeä taksi oikealle Shaolinille, ja alkoihan niitä munkkeja ja tiikerityyliä treenaavia pikkuninjoja näkymään. Kung Fu-leirille en sentään jäänyt, vaikka kovasti moista olen uhannut. Pelkkä temppelissä rukoilu, kun riitti saamaan uskomattomat kung fu-taidot ja Chuck Norrisin rintakarvat.

Xi´an ja Terracotta armeija
(by Elina)

Vielä samana päivänä muutaman wanna-be-ninjan pieksemisen ja jälleen erinomaisen kiinalaisen päivällisen (Petterillä taas hullut megachilimätöt) jälkeen nousimme junaan kohti Xi´ania.

Xi´an on vanha ja eloisa muutaman miljoonan kiinalaisen asuttama kaupunki. Turisteja ja reissaajia sinne houkuttelee lähellä sijaitseva Terracotta armeija, jonka mekin halusimme päästä omin silmin näkemään.
Tiedoksi niille joilla on sivistyksessä aukko Terracotta armeijan kohdalla: Muinaisen Kiinan keisari Qin Shi Huan rakennutti yli 2000 vuotta sitten tämän maanalaisen armeijan hautakammioansa vartioimaan. Armeija koostuu tuhansista oikean ihmisen kokoisista kivisotilaista aseineen sekä hevosista kärryineen ja ohjaksineen. Jokainen sotilas on kasvoiltaan ja vaatetukseltaan uniikki ja armeija on järjestäytynyt täydelliseen taistelumuodostelmaan johtajineen. Kiehtovinta tässä nähtävyydessä on mielestäni kuitenkin se, että keisari hautasi kaikki kiviarmeijansa rakentajat elävältä armeijan mukana maan alle pitääkseen sen salassa. Salaisuus säilyikin yli 2000 vuotta, kunnes paikalliset maanviljelijät löysivät maanalaisen kiviarmeijan kaivoa kaivaessaan, vasta vuonna 1974. On saattanut pikkasen ihmetyttää!
Toki Terracotta armeija on nykyään kaupallinen turistirysä, mutta kuitenkin ihan mielenkiintoinen sellainen.

Illalla palattiin takaisin nykyaikaan järjestämällä mukavan brittitrion kanssa pienet sivistyneet viinanmaistajaiset hostellilla. Tarjolla oli neljää eri vahvuista riisiviinaa (varmaan kaikki samaa litkua eri pullossa), joista jokainen haisi ja maistui sukkamehulle. Näihin verrattuna niin Mongolialainen vodka kuin Skorppioniviinakin on herkkua!
Mutta koska ei briteillä, eikä sen enempää suomalaisillakaan, ole tapana sylkeä pulloon, litkittiin yököttävät kiinalaiset sukkamehut kuvotuksesta irvistellen. Seurauksena oli humalatila ja lopulta kiinalainen baarikierros, joka kuitenkin jäi kovin nihkeäksi, koska täällä suurimmalla osalla baareista on tapana sulkea jo kahden-kolmen aikaan. Päädyttiin siis megayökerhon tai karaoken sijaan pienen kuppilan katuterasille juomaan kaljaa.

Aamulla vannottiin, ettei kyseiseen hirvitysjuomaan enää kajota ja hypättiin junaan säikyttelemään pikkulapsia olemassaolollamme ja matkaamaan Sihuaniin läpi hienojen vehreiden vuoristoisten maisemien.

XieXie kaikille kommentteja laittaneille ja kattokaahan Flickristä uusia kuvia!

3437154063_ae287d763c.jpg?v=1239619199

Lähettäjä eliteri 2:12 Arkistoitu paikkaan China Kommentteja (2)

He who has not climbed the Great Wall,

is not a true man! (Mao Zedong)

overcast 23 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

On tassa viime paivina kierretty Kiinan pakolliset turistinahtavyydet, tassa hieman niista.

Kiinan muuri
Paiva Kiinan muurilla oli ihana ja kamala kokemus ja sai meidat hetkellisesti taysin menettamaan uskomme Kiinalaisten hyvantahtoisuuteen.

Paatimme patikoida 10 kilometrin lenkin pitkin kiinanmuuria jostain zingzonglingista (vai mika se oli) Simataihin. Matkalla eras muka-avulias mummeli yritti myyda meille vakisin tuliaiskraasaa, mutta muuten olimme muurilla melkein koko ajan keskenamme, loistavaa!
Muuri ja sita ymparoiva vuoristo olivat todella vaikuttavia. Kavelyretkemme oli myos melko rankka, koska muuri kiemurteli ylos ja alas, seka oli paikoin lahes raunioina ja siksi hyvin vaikea kulkuinen. Lisaksi saakin oli helteinen (hajotkaa pakkasessa!) ja meilla liian vahan vetta mukana (siella oltas voitu syoda lunta).
Kun illan suussa saavuimme uupuneina Simataihin olimme kuitenkin todella voittajamielella.

En tassa jaksa tarkemmin selittaa, mutta takaisin Pekingiin paasy olikin sitten aika painvastainen kokemus, johon liittyi niin hurjaa tinkimista, kusetusta, odottelua, torkeaa valehtelua ja lisaa kusetusyrityksia, huutoa (niin kiinaksi kuin englanniksikin), laukun repimista, itkua, kamalaa kiinalaista laulua, paansarkya ja oksentelua bussissa, bussipysakilla, metrossa ja kadulla (mina vastasin tasta) ja viimein mukava kiinalainen, mutta hanen suuresta avusta huolimatta junasta myohastyminen - ja liput tietysti jo maksettuina.

Eli paadyimme siis viettamaan viela neljannen paivan Pekingissa. Illalla lahdimme sitten valtavalta juna-asemalta valtavan ihmisjoukon mukana valtavan tayteen junaan. Meilla oli liput halvimmalle, eli hard-seat osastolle. Ajatukset younista haihtuivat hyvin pian, kun huomasimme kuinka tayteen ahdettu ja epamukava vaunumme oli.

Kiinalaisen junan hard-seat osastolla nukkumistyylit top 3:

3. Istualtaan pää poydällä (tämä olisi voinut toimia, jos meidän kohdalla olisi ollut poytä).

2. Istualtaan pää omassa sylissä (vaati aikamoista joustavuutta niskasta, joten minulla toimi vain hyvin hetkellisesti).

1. Lattialla, pää omalla penkillä (tämän tyylin jätin vierustoverini yksityiskäyttöön lattian paskaisuuden vuoksi).

Eli saavuttiin Zengzhouhun (vai mika se oli) melko vasyneina, mutta Zengzhousta ja Shaolinin temppelista lisaa myohemmin.

Zaijian!
Lahetelkaahan tyokin terkkuja tanne blogiin. Kommentoimaan paasee rekisteroitymalla ensin.

3437862692_f4bac2f33d.jpg?v=0
3437860466_6d82abcde9.jpg?v=0

Lähettäjä eliteri 6:22 Arkistoitu paikkaan China Kommentteja (2)

Ren Duo, Liliang da

=with many people strength is great (Mao Zedong)

sunny 22 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

Kiinalaiset, tuo kummallinen ja runsas kansa. On nyt muutama paiva ihmetelty niitten menoa ja tultu siihen tulokseen, etta talla kansalla on muutakin yhteista keskenaan ku nuo vinot silmat, tumma tukka ja keltanen naama.
Tassa pieni kooste kiinalaisista. (Huom. tama on ihan vaan meidan mielipide ja karkea yleistys, niin ei tarvii kenenkaan suuttua.)
Kiinalainen...
...rakii usein, aanekkaasti ja tunteella, keuhkoista asti ja kaikkialla (myos mm. ravintolan ja junan lattialle).
...tuijottaa ulkomaisia hapeilematta, joskus myos osoittelee ja kikattelee.
...tilaa ravintolassa ihan helvetin monta annosta, niin ettei kaikki ruoka ikina tunnu menevan ja sotkee koko ruokapoydan.
...tunkee niin lahelle joka paikassa, etta suomalaista meinaa ahistaa.
...pyorailee tai ajaa sahkopyoraa aanekkaan pirikellon rimputuksen saestyksella.
...ei tykkaa vaistella autoillessaan ja yrittaa - ja usein tunkeekin ohi pienimmastakin rakosesta.
...ei osaa jonottaa, vaikka joka paikkaan on aina jono. Joutuu siis itekkii tunkee helkkarin lahelle, jos haluaa pitaa paikkansa.
...pitaa katuja niin olohuoneenaan, jumppasalinaan, keittionaan ja ruokasalinaan. Yokkarissa kadulla hengailu ei siis ole mitenkaan erikoista taalla.
...tuntee vahvaa mieltymysta kaikkea aanekasta, varikasta ja vilkkuvaa elektroniikkasalaa kohtaan.
...ei pida hiljaisuudesta, vaan tekee kaikkensa sen valttamiseksi totaalisesti.
...juo teeta, aina.
...haluaa taydentaa perhealbumiaan valokuvilla tuntemattomien lankkareitten kanssa.
...tykkaa chilista.
...ei puhu englantia.
...omistaa pikkukoiran, ei tykkaa kissoista.
...on hurja tinkimaan ja tyrkyttamaan kaikkea roinaa ylihintaan.

Myohemmin lisaa siita mita ollaan taalla hommailtu.
Nyt menen juomaan kaljaa, miun kuulemma kiinalaiselta nayttavan poikaystavan kanssa.

Zaijian,
nakemiin!

Lähettäjä eliteri 2:40 Arkistoitu paikkaan China Kommentteja (0)

Kulttuurishokki!

Vinokiikarien valtakunnassa.

sunny 20 °C

Huh huh! Nyt on savon mannella vahan sulattelemista (muussakin kuin ruoissa). Hitto vinosilmia ihan joka nurkassa, mihinkaan ei paase pakoon. Koko junamatkan Ulaan Baatarista Pekingiin yritin rauhoitella Elinaa, koska han oli hyvin stressaantunut mahdollisesti tulevasta halinasta. Kun vihdoin saavuimme Pekingiin kaiken maailman raja saatojen ja junan renkaiden vaihdon jalkeen, iski todellisuus. Ei vittu mika ryysis, ei edes Prisman jouluruuhkat veda vertoja naille ruuhkille, mita taalla on lahes joka paikassa. Nyt ei enaa vodka auta, eika edes auttanut scorpion-pontikka, jota paikallisesta viinakaupasta loytyi. Miten taalla selviaa, vai voiko taalla edes selvita?
Tanaan vuokrattiin fillarit joilla kaytiin suhailemassa pitkin kylia. Minun kohdalleni sattui taas kaksipyorainen ilman jarruja, joka antoi pienen lisajannityksen cruisailuun. Elinan pyorassa oli kylla jarrut kunnossa, mutta polvet suussa taisi olla vahan inhottava polkea, lasten mallin kun valitsi. Mutta nyt Elina jatkakoon juttua, mina lahden tasta opettelemaan mandariinikiinaa, syomaan ankkaa ja nauttimaan viela tuntemattomaksi todettua juomaa.

No ei mulla tuohon hirveasti ole lisattavaa...kylla noita vinosilmia tosiaan on ihan riittamiin. Taalla on viela just sopivasti ollu joku kolmen paivan loma, niin Kielletty Kaupunki ja Taivaallisen rauhan aukio oli kylla aikamoisia turistihelvetteja. Tosin onneksi suurin osa kiinalaisista on oikein kivoja; Kovasti huutelevat Hellouta ja vilkuttelevat.

Ollaan noitten edella mainittujen lisaksi kierrelty aika paljon vaan ympariinsa kavellen, metrolla ja tanaan tosiaan pyoralla, mika oli huippua (vaikka meilla olikin nuo paikalliset liikennesaannot viela hiukka hakusessa). Mina en osaa viela oikein sanoa ei naille paattavaisille kauppijailla, joten ostoksiakin on hiukan tullut tehtya. Mutta ennen muuta ollaan kylla vaan syoty. Riisia, kanaa, sellasia ihania palleroita, kaikkia kasviksia ja lihaa eri kastikkeissa, ihania vartaita katukeittioista ja Petterille vihdoin kaikkea hullun tulista. Mina yritan viela totutella tohon chilin maaraan. Tikuilla syonti sen sijaan sujuu jo kuin kiinalaiselta konsanaan. Eilen kaytiin hiukan tutustumassa Kiinalaiseen yoelamaan, mutta nahtiin lahinna vain lankkareita ja ylikalliita juomia. Onneksi keski-ikainen lihava mies revittelemassa tanssilattialla kuitenkin pelasti iltani.

Huomenna kaydaan vilkasemassa Kiinan muuria ja illalla lahdetaan junalla sitten eteenpain, kohti Henanin provinssia ja Shaolinin temppelia, jonne Petteri on uhannut jaada Kung Fu-leirille.

Ja loppuun taytyy viela kehaista, etta tanaan oli 20 astetta lamminta ja aurinko paistoi aamusta iltaan ja nyt lahdetaan viela syomaan. Tanaan aijotaan kokeilla kaikkea sekalaista katukeittioista, joita riittaa katukaupalla.

Lähettäjä eliteri 4:22 Arkistoitu paikkaan China Kommentteja (1)

Chinggis Khan...elintilaa huusi tullessaan!

Mongolian lahtokuulumiset

sunny 8 °C

Viimeinen paiva Mongoliassa haahuiltiin ja shoppailtiin: Elinalle liian pienet housut, vaikka kokoa xl, Petterille 1,5 euron t-paita seka mongolialainen iskelmalevy, johon rakastuimme aavikolla.

Minua hiukan harmittaa lahtea Mongoliasta jo nyt. Kolme kertaa Ranskan kokoisella maalla olisi varmasti viela paljon naytettavaa, mutta uudet seikkailut ja tropiikki kutsuu jo kovasti.
Paallimmaisena Mongoliasta meille jaa mieleen Gobin ihmeet ja Ulaan Baatarin vilske ja rumat rakennukset.
Ulaan Baatar on myos kaupunki, jossa jalankulkija vaistaa, joten katujen ylittaminen tuntuu -ja onkin hengenvaarallista ja ihmiset ryntailemassa hadissaan kaasuttavien autojen tielta hyvin arkinen naky. Se on myos ylitaysien bussien kaupunki ja kaupunki, jossa kaikki on nimetty Chinggis Khaanin mukaan: Supermarketit, lentokentta, kadut, olut, vodka, hotellit, aukiot jne. Ja viela lisaksi se on kaupunki taynna tyylikkaisiin talvivaatteisiin pukeutuneita kauniita naisia ja kaupunki, jossa itsensa paalle oksentavalle tytolle tarjotaan baarissa oven sijaan ampari ja luuttu. (Mina en siis ole tama itsensa paalle oksentelija!)

Mutta nyt tosiaan ollaan jo toista paivaa Pekingin vilskeessa, johon verrattuna Ulaan Baatarin vilske on hyvin mitatonta. Tanne Kiinaan saapuminen oli meille aikamoinen kulttuurishokki, josta Petteri lupasi kirjotella teille enemman.

Xiexie!
Ja kaykaahan kattelemassa kuvia.

Lähettäjä eliteri 18:45 Arkistoitu paikkaan Mongolia Kommentteja (0)

(Merkinnät 21 - 25, kokonaismäärä 34 ) « Sivu 1 2 3 4 [5] 6 7 »