Travellerspointin Travel Blogit

Zaijian Kiina

and hello Vietnam!

rain -25 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

Heipa hei ja hyvat vaput nain jalkikateen!

Saavuttiin just pari tuntia sitten kaatosateessa Vietnamiin. Petteri paatti tehda tyylikkaan sisaantulon ja heitti komiasti perseelleen raja-aseman rappusilla. Hirvee tyrkytyskusetusyritysrumba lahti heti kayntiin, mutta saatiin lopulta ostettua lippumme ja illalla lahdetaan yobussilla Hanoihin. Ollaan viela aika pyorryksissa kun on taas uusi raha ja kaikki muukin, mutta on ollu kiva huomata kuinka paljon enemman taalla puhutaan englantia (vaikkakin aikamoisella indokiinamurteella).

Viela muutamista viime paivista hiukan:
Viimesena paivanamme Jinghongissa oltas haluttu lahtea maaseudulle parrailemaan tai pyorailemaan, mutta ei saatu pyoraa/pyoria vuokrattua eika siina kuumuudessa jaksettu kavella paria kilometria pidemmalle. Ainut puistontapanen mika sit loydettiin oli iso liikenteenjakaja. Nautittiin siella puun varjossa intialaista piipputupakkaa ja otettiin taksi kantakahvilaamme. Loistava maaseutukierros...
Illalla lahdettiin sleeper-bussilla kohti Yangyangia. Luultiin saaneemme huippupaikat, kun paastiin takapenkille koko bussin levyselle punkalle kahestaan, mutta pian huomattiin olevamme vaarassa. Tie oli nimittain erittain jympsyinen ja takapenkilla pompotti mukavasti.
Jouduttiin illansuussa poliisiratsiaan ja Petteri havitti varmuuden vuoksi loput piipputupakat syomalla. Ei ne poliisit meilta sit kuitenkaan halunnu edes passeja nahda, vaikka muuten kaansi koko bussin ympari ja tarkisti paikallisilta laukut.
Petterille yosta tuli sitten hassun hauska. Mina kirosin vasyneena kiinalaisia teita ja jokainen miun unenlahjat tietava voi kylla kuvitella, etta se on jo pomppusta menoa, kun se miutkin piti melkeen koko yon hereilla.

Aamulla bussinvaihto, pesusienen nakosta ja kiinalaisen kraanaveden makusta leivosta aamupalaksi ja puoleltapaivin saavuttiin Yangyangin vuoristokylaan, joka on kuulu hienoista riisiterassipelloistaan. Petteri loysi unelmiensa aurinkolasit ja onnistui ravintolassa tilaamaan sakkasia kananluita ja lillui siina lautasella pieni kanan katonenkin. Illalla kaytiin tollistelemassa riisipeltoja ja olihan ne hienot.

Seuraavana paivana taas uuvuttava kuuden tunnin bussimatka kuoppasta tieta Hekouhun, Kiinan puoleiseen rajakaupunkiin. Matkalla syotiin ilmeisesti koiran lihaa. Mina yritin vaittaa, etta se oli vain ylikypsaa ja huonosti maustettua possua, mutta Petteri vannoi, etta mausta huomasi kyseessa olevan katuelain. Loput lihat jai joka tapauksessa syomatta.
Illalla vedettiin pienet larvit vapun kunniaksi ja saatiin taas poseerata ties kuinka monta kertaa kamerakannykalle.

Lähettäjä eliteri 21:52 Arkistoitu paikkaan Vietnam Kommentteja (0)

Hikoiluttaa...

ja hikoiluttaa...

sunny 30 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

Ni hao Xishuanbannasta!

Dalista yobussilla Kunmingiin; yobussissa oikeat, tosin Petterille hiukan liian lyhyet, sangyt ja kovaaanisin kuorsaaja ikina. Toivolan Tomikin jaa kirkkaasti kakkoseksi!

Paiva Kunmimgissa seuraavan yon bussimatkaa odotellen; hengailtiin eraalla hostellilla muka-yopyvina asiakkaina. Katottiin leffaa, pelattiin shakkia (voitot 3-2 Petterille, hitto!), juotiin muutamat pitkasaarijaateet jne. ja lopulta koko paivan odottelun jalkeen myohastyttiin meidan bussista.
Onneksi saatiin kuitenkin kohtuullisella lisamaksulla liput seuraavaan, puoli tuntia myohemmin, lahtevaan bussiin ja nukuttiin tama yo melkein yhta huonosti kuin edellinenkin.

Aamulla aikaisin saavuttiin Jinghongiin, Xishuanbannan paakaupunkiin. Xishuanbanna on useiden kiinan vahemmistokansojen asuttama alue Etela-Kiinassa, Burman ja Laosin rajaa vasten.
Otettiin tuk-tuk eli mopotaksi hostellille ja painuttiin unille bambumokkiimme.

Paiva hikoiltiin kiitollisina mokkimme tuulettimesta ja illalla lahdettiin baarikierrokselle. Paadyttiin lopulta paikalliseen ZicZaciin/ Onnelaan pelaamaan juomapelia paikallisten kanssa, paikallisten kaljoilla. Tolkkeja oli kahdessa kerroksessa poydan taydelta ja aina kun lasi tyhjeni, joku taytti sen salamana (Petterilla nain tapahtui aika usein.) Innostuttiin myos hiukan jorailemaan ja Petteri sai jarkkarin vihat niskoihinsa, kun ei millaan olisi malttanu tanssia lattialla.

Baarin suljettua haettiin kannimatot paikalliselta SuomiGrillilta. Tosin ruoka oli yli kymmenen kertaa halvempaa, eika tarvinnut tapella jonossa kenenkaan kanssa.

Tassa hiukan esimerkkeja kiinalaisen yokerhokayttaytymisen kummallisuuksista:

1. Ei tanssilattiaa, vaan tanssiminen tapahtuu oman poydan ymparilla.

2. Poydalla on ainakin kymmenen kaljan pyramidi jaettavaksi kaikkien kesken.

3. Kaljaa viilennetaan (ja samalla laimennetaan entisestaan) lisaamalla siihen jaapaloja. Kaljaa saatetaan myos lantrata jaateella.

4. Juomapelit nopilla ovat suosittuja ja tuntemattomat ulkkikset otetaan mukaan lokkeilemaan.

Seuraavaksi paivaksi suunniteltu pyoraretki vaihtui lyhyeksi bussiretkeksi laheiseen kylaan (Siellakin varmaan yhta paljon asukkaita, kun Turussa), kun kommittiin vasta puolen paivan jalkeen huonovointisina sangysta ylos.

Bussimatka kylaan tarjosi seka hienoja etta surullisia maisemia ja tuttuun tapaan taparia ohituksia mutkaisella tiella. Tie kulki Mekongin taikka Lang Cangin, niinkuin se taalla Kiinassa tunnetaan, vartta. Joki virtasi kauniina pienten hiekkarantojen seka vihreiden metsaisten rinteiden reunustamana - paitsi niilta osin kun rinteet oli hakattu puuttomiksi (olikohan vastuullinen suomalainen Stora Enso ollut asialla) ja rannassa kellui roskien muodostama lautta.

Kylassa meidat toivotettiin tervetulleiksi tuijotuksilla ja hello-huudoilla. Syvallisempaa keskustelua paastiin kaymaan meita kikatellen seuranneen lapsilauman kanssa. Heidan englanninkielen sanavarastoon kuului hellon lisaksi myos mm. good morning lady ja hello macho man. Siis enemman kuin noin 95 prosentilla tapaamistamme Kiinalaisista.

Tanaan kaytiin Sanchahen 'suojelualueella' ihastelemassa sademetsaa. Nahtiin inhotuksekseni kahlittu norsu (eurolla sen kanssa valokuvaan), kuonokopalla varustettu karhun pentu (eurolla senkin kanssa kuvaan), kaksi apinavauvaa (niittenkin kanssa poseeraus euron) seka pieni lintutarha. Paikalla oli myos muutama kaarme hakissa puiston sisaantuloporttien luona (niitten kanssa valokuvasta mulle ois saanu maksaa useemmankin euron) seka perhostarha, mutta ne tuntui huomattavasti hyvaksyttavammalta toiminnalta.

Kaveltiin hieno parin kilsan lenkki metsassa. Kavelyretki olisi ollut huomattavasti hienompi, jos muutama kymmenen kiinalaisturistia olisi poistettu reitilta ja puistossa asustelevaksi vaitetyt villielefantit olisivat nayttaytyneet.
Otettiin cable car metsan latvuston ylitse takaisin sisaantuloportille ja hommattiin ilmainen kyyti takaisin Jinghongiin.

Heippahei nyt!
Suomessa kuulostaa olevan hyvat kelit. Melkein oon kateellinen taalla hikoillessani.
Ja Pinjalle erikoisterkut kiitokseksi siita, etta on jaksanut kommentoidameidan juttuja.

Lähettäjä eliteri 3:59 Arkistoitu paikkaan China Kommentteja (2)

Yunnan, Dali

reissaajakaupunki

semi-overcast 18 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

Auringon punaiseksi karistama Elina kirjottelee Dalista:
On matkattu yha syvemmalle etelaan kohti riippumattoja; Emeista Chengdun kautta, Kunmingiin ja edelleen Daliin.

Kunmingissa kaytiin laittamassa Vietnamin konsulaattiin viisumihakemukset, kun paatettiin sitten menna viela sinnekkin. Saman paivan iltana, kaksi yota sitten, saavuttiin tanne Daliin vasyneina ja litimarkina kaatosateessa.

Dali on vanha reppureissaajien suosima pikkukaupunki Yunnanin provinssissa. Traveller Ghetto, Petteri totesi. Keskustan kadut ovat taynna matkamuistoliikkeita, hostelleja, baareja, ravintoloita, jopa pizzerioita Kiinalaiseen ruokaan kyllastyneille. (Tunnustan kaytiin pitsalla...) Kaikkea syomapuikoista ja koruista seka vaatteista, oopium-piippuihin ja perinteisiin kiinalaisiin laakkeisiin saa sen verran halvalla, kun jaksaa tinkia. Keski-ikaiset naiset puolestaan yrittaa kyllastymiseen asti tyrkyttaa ganjaa. Vahan valia joku mumeski kuiskailee perassa: "You wanna smoke ganja?"

Saa on kaunis, joskin hiukan pilvinen, eika turisteja pyori alkuunkaan liikaa, koska eletaan off-seasonia (taikka dead-seasonia, niinkuin eras loistava englanninnos ilmoitti.)
Meidan hostellin yhteydessa on rento reggae-baari, josta saa 1,5 eurolla erittain tehokasta rommikolaa. Petteri puolestaan on vaihtanut vodkan (ja jalkahikiriisiviinan heti viinanmaisteluiltamme jalkeen) tyyriiseen 0,27 euron kaljaan (0,58l, kaupasta), joka on kylla sen verran mietoa, etta kuulemma kuin joisi Pommacia.

Siis loistava paikka rentoutua, ja jatketaan rentoutumista taalla viela huomisiltaan saakka, ennen kuin jatketaan eteenpain.

Tanaan kaytiin vuokrapyorilla vahan katselemassa kaupungin ymparistoa ja laheista jarvea. Kyseinen jarvi, Erhai Hu, on varmaan joskus ollut kaunis hiekkarantainen ja kirkas, mutta nyt valjastettu kalankasvatukseen, maanviljelyksien kasteluun ja rehevoitynyt. Onnistuttiin kuitenkin loytamaan natti hangailupaikka rannastakin.
Muuten ymparisto olikin sitten lahinna laikukasta peltoa. Oli perunaa, maissia ja salaattia, pinaattia, vehnaa ja monta kasvilajia, joita en tunnistanut (paitsi tietty latinaksi nain alan lahes ammattilaisena). Todettakoon, etta vaikka Kiinan talouskasvua ja nousevia pilvenpiirtajia hehkutetaan, niin kylla taalla maatalous viela pyorii kasikuokan ja lehma-auran voimin.

Lähettäjä eliteri 6:55 Arkistoitu paikkaan China Kommentteja (1)

EMEI SHAN, Pyhä vuori (jatkoa)

3 päivän uuvuttava rappuralli ja rosvoapinoita

sunny 24 °C
View Junalla kohti villiä itää on eliteri's travel map.

(2. päivä jatkuu...)

Iltapäivällä rauhallisen käppäilymme keskeytti apinatulli; Kaksi apinaa tukkivat tiemme ja lähestyivät hyvin päättäväisen näköisinä meitä. Toinen niistä hyppäsi käteeni näykäten ranteestani ja sai minut pudottamaan vesipullomme, jota se karvainen pikku paskiainen taisi havitella. Onneksi Petteri oli saanut Shaolinista kung fu-mestarin taidot sekä voimat ja suojeli minua potkimalla apinat tiikerityylillä vuorenrinteeseen, josta ne hampaita näytellen vielä yrittivät hyökkiä, kunnes kung fu-poikaystäväni sai poimittua maasta kepin sekä vesipullomme ja minäkin hiukan sisuunnuin ärisemään vihaisesti. Valitettavasti kyseessä oli kuitenkin vain lauman etujoukot. Jouduimme vielä ohittamaan noin kymmenkunta muuta apinaa levittäytyneinä tiellemme. Joka kerta kun sydän pamppaillen luulimme selvinneemme, odotti kulman takana uusia apinoita valmiina rosvoukseen. Kaikkein kuumottavinta oli, kun jouduin ohittamaan kaksi isoa karvaista körilästä, jotka istuivat keskellä kapeita rappujamme. (Petteri taisteli tällä välin takanani kepinpätkällä kahta villiä pikkuapinaa vastaan.) Köriläät jättivät kuitenkin hyökkimättä. (Kuvittelin jo palan reittäni niiden isojen hampaiden välissä.) Luultavasti koska toinen niistä piteli visusti sylissään kahta uskomattoman sööttiä apinavauvaa. Söpöjä paskiaisia.

Selvisimme lopulta välikohtauksesta ilman suurempia fyysisiä tai henkisiä vammoja ja kaikki tavarat, vesipulloamme lukuun ottamatta tallessa. (Petteri heitti yhtä perässämme juoksevaa riiviötä sillä.) Onneksi arvotavaramme olivat visusti repussa ahneiden pitkäsormien ulottumattomissa. Apina juoksemassa viidakkoon passejemme kanssa ei olisi ollut miellyttävä näky!

3454138431_a96502b3f3.jpg?v=0

Illan suussa saavuimme jälleen erittäin väsyneinä yöpaikkaamme. (Vannoin taas ties kuinka monetta kertaa etten jaksa enää yhtä ainutta rappua.) Tällä kertaa yövyimme ihka oikeassa luostarissa.
Vedimme nuudelit ja nukahdimme erittäin reikäisen hyönteisverkon alle munkkien hymistessä iltarukoustaan.

3. päivä
Viimeiset raput ja vihlovat reidet
4,5 tuntia, 20 kilometriä (ei enää niin helvetisti jyrkkiä rappuja)

Lähdimme aamulla jälleen Instant Nuudelien voimalla tarpomaan viimeistä pätkää. Heti luostarin pihalla näimme taas apinoita, jotka paikallinen mies piti onneksi avuliaasti loitolla ritsansa avulla. Varustauduimme kuitenkin kepein ja kivin myöhempien hyökkäyksien varalle. Toiste meitä ei päästäisi yllättämään!

Muutaman kilometrin jälkeen saavuimme apina-alueelle, joka oli kiinalaisten turistien ja bambukepein aseistautuneen henkilökunnan ylikansoittama. Tällä kertaa saimme siis ihailla leikkiviä apinoita turvallisen etäisyyden päästä. Viimeinen tuomio: Todella söpöjä otuksia, kunhan eivät tule liian lähelle.

Maisema oli jälleen kuin sadusta ja reittimme varressa kulki kristallin kirkkaana soliseva virta. Ainut haitta olivat äänekkäät kiinalaisturistit, jotka onneksi saimme pian karistettua kintereiltämme kääntyessämme taas vähemmän suositulle reitille. Ihmismassat suosivat selkeästi bussiyhteyksien läheisyydessä sijaitsevia kohteita, yllättävää.
Kipein jalkalihaksin tarvoimme viimeiset kilometrit jo suurimmaksi osaksi alamäkeä ja hiukan helpompikulkuista reittiä.

Perillä hostellilla olimme väsyneitä, mutta suoritukseemme hyvin tyytyväisiä. Pesimme kolmen päivän hiet ja apinankuolat iholtamme, söimme jotain muuta kuin nuudeleita ja lepäsimme.

Minun jalat on sen verran rikki vielä pari päivää trekkimme jälkeen, että kiroan irvistellen pienintäkin rappua. Petteri on ilmeisesti salaa kuntoillut Turussa, kun se ei näytä kärsivän läheskään yhtä paljon. Mutta toki noin hienojen kokemuksien vuoksi sietää hieman kärsiäkkin!

3454954670_f0e30d94d5.jpg?v=0

Nooralle kiitokset terkuista ja kattokaahan kuvia: http://www.flickr.com/photos/23524055@N08/sets/72157616204365003/show/
(Tänne blogiin on niin hidas latailla noita, niin siks ne on muutamaa maistiaista lukuun ottamatta tuol Flickrissä.)

Lähettäjä eliteri 21:30 Arkistoitu paikkaan China Kommentteja (1)

EMEI SHAN, pyha vuori

3 paivan uuvuttava rappuralli ja rosvoapinoita

overcast -20 °C

1. paiva
Vuorenvalloitus
9 tuntia, 27 km rappuja (lahinna jyrkkaa ylamakea)

Otettiin heti aamusta bussi Wannianiin, mista vuorenvalloituksemme alkoi.
Jyrkat betoniraput kulkivat metsan siimeksessa, mutta valitettavasti luonnon rauhasta nauttimista haittasi aika ajoin hiljaisuutta vastustavat kiinalaislaumat.

Ensimmaisen vajaan tunnin patkan jalkeen saavuimme Wannianin temppeliin, 1020 metrin korkeudelle. Temppeli oli aanekkaiden kiinalaisturistien valloittama, joten jatkoimme matkaa suoraapaata. Maisemaa koristivat upeta sumun verhoamat vehrean subtrooppisen lehtimetsan peittamat vuoret ja raput vain jatkuivat.

2070 kilometrin korkeudella, vajaan 20 kilometrin rappurallin jalkeen soimme myohaisen lounaan yhden matkan varrella sijaitsevista temppeleista pihalla ja jatkoimme taas rappujen kipuamista jalat hapoilla seka vaatteet hiesta markina. Paasimme jalleen myos muutamaan kymmeneen perhealbumiin.

Metsa muuttui hiljalleen sammaleisten havupuiden valtaamaksi ja kahden ja puolen kilometrin korkeudella aloimme olla pilvessa. Vesihoyrya ryoppyi ympariinsa kuin savua, luoden mystista tunnelmaa. Jalat tuntuivat noin tonnin painoisilta ja raput nayttivat jatkuvan loputtomiin. Sumu sakeni niin etta nakyvyys oli enaa muutaman metrin ja saakin viileni huomattavasti. Ilta alkoi hamartya eika juuri ketaan enaa nakynyt missaan. Viimeiset rappuset taittuivat etanavauhtia pelkalla sisulla. En ole elaissani ollut niin poikki!

Huipulle vihdoin ja viimein paastyamme katselimme kultaista 7 paista jattipatsasta ja hienoa temppelia kynttiloiden ja taskulampun valossa ja raahauduimme kylmissamme lopenuupuneina hotelliin, jossa vedettiin Instant Nuudelit ja nukahdettiin. Hotellihuone oli jaakylma, mutta lammitettava patja pelasti meidat.

3451725516_637da265c1.jpg?v=0

3451725522_fd91f35825.jpg?v=0

2. paiva
Apinanraivoa
7 tuntia, 22 km rappuja (vuoroin yla- ja alamakeen)

Aamulla kuuden aikaa kiivettiin yha erittain vasynein jaloin takaisin temppelille katsomaan hienoa auringonnousua. Otettiin muutama kuva ja kiiruhdettiin kylmissamme takaisin sankyyn.

Yhdentoista aikaan lahdettiin nuudelikeiton voimin laskeutumaan huipulta. Eipa aikaakaan kun kohtasimme tiellamme apinoita, Tiibetin makakeja tarkemmin sanoen. Kiinalaisturistit heittelivat suuressa viisaudessaan niille kekseja, vesipulloja, roskia, kaikkea. Petteri yritti menna yhden apinan viereen valokuvattavaksi, mutta sai kohdata vihaisen irvistyksen. Sopoja otuksia silti.

Hiukan myohemmin kohtasimme taas apinoita, jotka saivat kiinalaistyttolauman kiljumaan ja huutamaan hysteerisesti. (Niin kovaa ja korkealta, etta Petterilta meni korvat lukkoon.) Karvaiset pikkurosvot kayttivat tilaisuutta haikailematta hyvakseen ja varastivat tyttojen evaat. Mina yritin puolestani poseerata kameralle apinan kanssa, mutta puolen metrin etaisyys oli sille pirulaiselle liikaa. Salamana se hyppasi niskaani, ilmeisesti viestiakseen ettei ole mikaan mannekiini. Hiukan saikahdin (en yhta paljon kuin kiinalaistytot), mutta silti ihan mukavia otuksia. Tosin muiden apinahyokkayksien uhrien tarinat ja puremajaljet alkoivat jo hiukan pelottaa.
Nahtiin viela hetken paasta pari vaarallisen nakoisina vaijyvaa apinarovoa, mutta valtyttiin selkkauksilta.

Noin kolmen tunnin tarpomisen jalkeen lahdimme ylosnousureitiltamme sivuun kohti uusia maisemia. Metsa muuttui sakeammaksi, viidakkomaisemmaksi, muut ihmiset harvenivat liki olemattomiin ja upeat jyrkat kallioseinamat ja pienet vesiputoukset koristivat polun vierta. Rappuset jatkuivat niin alas- kuin (kiduttavan paljon) yloskinpain. Huhkittiin menemaan viela eilisestakin uupunein jaloin lintujen laulun saestyksella ja ihastuksesta hamillamme.

Jatkoa seuraa...

Lähettäjä eliteri 20:01 Arkistoitu paikkaan China Kommentteja (0)

(Merkinnät 16 - 20, kokonaismäärä 34 ) « Sivu 1 2 3 [4] 5 6 7 »