Aavikkoseikkailu

Lähdettiin viime torstaina aavikkoseikkaululle ja palattiin eilen takaisin Ulaan Baatariin. Tässä hieman tarinoita autiomaasta...

Päivä 1.
Lähdettiin aamulla kohti Gobia harmaalla "neuvostopakulla". Meitä oli kyydissä miun ja Petterin lisäksi kolme hollantilaista tyttöä, mekaanikko (kuulemma kaiken varalta) ja kuski. Kuskimme oli paikallinen nuorimies nimeltä Baira alias kotivatanen, Teuvo aavikkoteiden kuningas. Lisänimensä Baira ansaitsi samantien, kun poistuimme kaupunkialueelta; Tie, eli renkaanjäljet kuivalla arolla, oli erittäin kuoppainen ja mutkainen, mutta painettiin siitä huolimatta jopa 70 km/h ja ylitettiimpä jopa pari vesiestettäkin.

Pysähdyttiin matkalla lounastamaan jurtalle, joka on siis perinteinen paimentolaisasunto (pyöreä villoilla ja nahoilla vuorattu teltta, jossa reunoilla sängyt ym. ja keskellä kamina, vessa kauempana aavikolla). Siemailtiin lämmintä vuohenmaitoa, sillä aikaa kun nuudelipata valmistui. Saimme lautaselle ison läjän itse tehtyjä nuudeleita, lihaa ja jopa porkkanaa ja sipulia (vaikka paimentolaiset yleensä suhtautuu vihanneksiin hyvin epäilevästi) maustettuna kahdella kourallisella suolaa ja reilulla öljymäärällä. Erittäin maukasta, vaikka saimmekin katsella hiukan kauhulla "kokkimme" tummia kynnenalusia ja kuinka hän noukki likaiselle lattialle tippuneet lihat muina miehinä takaisin pataan.

Illalla saavuimme yöpaikalle, joka oli paikallisen perheen varajurtta. Jurtta oli erittäin lämmin ja mukava, kun kaminassa paloi kuivatettu vuohen paska. Tilan nuori emäntä kokkasi meille nuudelipataa (edelleen yhtä maukasta kuin lounaalla). Tarjosimme perheelle salmiakkia, joka sai lapset irvistelemään ja perheen pikkutytön jopa sylkemään lavuaariin. Petteri tarjosi myös vodkaa, jota kukaan ei sylkenyt lavuaariin. Kului noin varttitunti ja pullo oli tyhjä! Sanotaan, että suomalaiset ovat kovia juomaan ja venäläiset persoja vodkalle, mutta kyllä mongolialaiset kilpailee ihan omassa sarjassaan.

Yhteenvetona ensimmäisestä päivästä:
Nähtiin...
...kuinka paku lentää ja melkeimpä valoa tunnelin päässä, kun kotivatasemme pisti menemään.
...paljon lampaita ja vuohia.
...villihevosia ja lehmiä. Manittakoon, että kaikki eläimet täällä (myös useat ihmiset) ovat pienempiä, pönäkämpiä ja karvaisia versioita länsimaalaisista sukulaisistaan.
...joku todella iso kotka (?) tienvierustalla sekä pienempiä haukkoja ja muita lintuja.
...hamsterin näköisiä pieniä vipeltäjiä painelemassa koloihinsa pakoon.
...hassun näköisiä karvaisia kameleita.
...pieniä hiekkatrombeja.
...erittäin alkeellisia huusseja (reikä maassa ja seinät kaatuu päälle).
...uskomattoman söpöjä ihmislapsia ja vuohivauvoja.
...ehkä upein tähtitaivas ikinä.
...vitusti hiekkaa ja harvalteen kuivaa ruskeeta heinä, eikä mitään muuta vihreetä, kuin miun huppari. (Millä nuo kaikki elukat elää!?).
...kukkuloita ja kallioita nousemassa yhtäkkiä muuten tasaisesta maastosta.
...vodkapullon tyhjennysennätys.
...Mongolialaista saippuasarjaa, koska jopa täällä keskellä ei mitään näkyy töllö. (Tosin vain rätisevänä musta-valkoisena.)

Päivä 2.
Aamulla heräsin uskomattomaan kylmyyteen. Yöllä täällä tulee todella kylmä ja tuuli on jäätävää (myös päivällä), eikä ketään huvittanut valvoa yötä mättämässä kaminaan lisää paskaa aina tarvittaessa. Ratkaisin ongelman varastamalla Petteriltä ylimääräisen peiton ja nukahdin uudelleen.

Aamupalaksi saatiin kovia ja mauttomia keksimäisiä juttuja ja paikallista teetä, joka maistuu hiukan suolaiseksi maustetulta vedeltä. Minä kävin ratsastamassa perheen ponilla ja Petteri moikkaamassa lähistöllä hengailevaa kamelilaumaa. Ruokittiin myös vuohivauvoja, joiden erikoisherkkua olivat Petterin kengännauhat ja minun takin remmi. Puolen päivän aikaan lähdettiin jatkamaan matkaan syvemmälle erämaahan ja kohti seuraavaa yöpaikkaa.

Matkalla pysähdyimme pieneen kylään. Ensin kävimme kaupassa, josta kuski ja Petteri löysi lisää vodkaa ja sitten menimme paikalliselle moottoripyöräpajalle tervehtimään kuskimme kavereita. Petteri ja muut paikalla parveilevat miehet (kuskimme onneksi vain huikan) alkoivat samantien ottaa vodkaa. Kolme vodkapulloa tyhjeni alle puolessa tunnissa, vaikka kylän miehet taisivat olla jo valmiiksi hyvässä maistissa. Täällä näyttää olevan tapana, että kun vodkapullo kerran avataan, niin ei sitä enää suljeta vaan juodaan samantien tyhjäksi. Toki naisillekin tarjottiin, mutta kukaan meistä ei uskaltanut lähteä mukaan vetämään tarjolla olevia desin shotteja. Yksi joukon herrasmiehistä rakastui itseään puoli metriä pidempään hollantilaistyttöön ja Petteri päätyi ajamaan jarrutonta mootoripyörää.
Jatkettiin matkaan, kun pullot oli tyhjennetty sekä kädenpuristukset ja "baibait" vaihdettu.

Illemmalla saavuttiin lopulta upeiden punaisten kallioiden reunustamaan leiriin. Pihalla oli kymmeniä vuohia ja lampaita, kissa, koira, kolme söpöä ja ujoa pikkutyttöä vanhempineen sekä lautasantenni. Käveltiin Petterin kanssa kallioille seikkailemaan ja katsomaan auringonlaskua. Yksi vuohivauvoista seurasi meitä pitkään, kunnes väsyi ja alkoi itkemään. Kun tulimme takaisin reissultamme, se seisoi edelleen uupuneena odottamassa meitä. Minä kannoin sen sylissäni takaisin kotiin ja mietin kuinka paljolla perhe myisi kyseisen söpöliinin minulle.

Jurtalle palatessamme oli ruoka valmista ja perheen kamelit saapuneet pihaan yöksi. Käytiin silittämässä valtavia kameleita ja syötiin paljon rasvaista ja hyvää riisi-lihapataa sekä lahjottiin perheen lapsia tällä kertaa paikallisilla herkuilla salmiakin sijaan.

Tänään nähtiin...
...Paljon kameleita (ja muita jo eilen bongattuja) läheltä ja kaukaa.
...ruskeaa karkeaa hiekkaa, vaaleaa hienompaa hiekkaa, mustaa hiekkaa ja maata mustanaan lampaanpapanoita.
...uusi vodkan juontiennätys.
...Petteri pakumme ratissa.
...Pieni hiekkamysky (jolloin ei totta puhuen nähnyt juuri mitään).
...maisemia, jotka eivät kuulu tälle planeetalle.
...hienoja kangastuksia.
...kuinka jarruton moottoripyörä pysäytetään kahden miehen voimin.

Jatkan lisää heti kun ehdin, nyt täytyy poistua.